Partion loppu

Kotona ei enää koskaan puhuttu partiosta, enkä mennyt edes sotilaskoulutukseen. Partiopuvun annoimme eräälle köyhälle pojalle, pilliä käytettiin varoittamaan kyttien läsnäolosta, ja sauva katkesi erään röyhkeän tyypin päähän, kun hän kieltäytyi maksamasta tytöille. Kenttäpulloa sen sijaan säilytän vielä tänäkin päivänä omassa yksityismuseossani, joka toivoakseni joskus avataan yleisölle liittohallituksen tai katolisen yliopiston suojeluksessa.