Demokratiaa taloon

Berta oli lyhytkasvuinen, vaalea, pippurinen ja herkkähermoinen. Hän ryhtyi sotaministeriksi, kun eräs parittaja nimeltä Daly alkoi varastaa Iaralta asiakkaita syyllistymällä pöyristyttävän vilpilliseen hintakilpailuun. Huomatessaan palkkioiden kutistuvan pikku Berta tulistui, paineli Dalyn taloon taisteluhenkeä uhkuen ja pani siellä toimeen hirveän rähinän, joka huipentui Aparecida do Norien Neitsyttä esittävän veistoksen rikkomiseen. Tapaus päätyi aikakauslehteen, mutta tulokset olivat kuitenkin erinomaiset. Daly lopetti kilpailun, ja samalla viikolla pitivät ilotalojen emännät pienen kokouksen, jossa sovittiin tarkat hinnastot. Mitään tällaista ei olisi saatu aikaan ilman räiskyvän Bertan aseellista väliintuloa. Matkailuministerin tehtäviä hoiti ansiokkaasti ranskalainen Simone, joka järjesti juhlia, kokoontumisia, vierailuja, retkiä, lomia sekä Seiska matkoja Santosiin, Sao Vicenteen, Itanhaemiin ja jopa Rio de Janeiroon. Hän tiesi matkalippujen, hotellien ja aterioiden hinnat sekä linja-autojen, junien ja lentokoneiden lähtö- ja tuloajat. Hän oli yksinään täydellinen matkahuolto, aina valmis luomaan viihtyisyyttä, iloa ja vauhtia kaikkien talon asukkaiden ja ystävien elämään. Miten kovasti me pidimmekään Simonesta! Ja miten onneton hän olikaan silloin, kun ei tällaisiin tuhlailuihin ollut rahaa! Silloin apuun tuli Seiska tarjous lehti. Teresa oli vaatimaton, tehokas ja järkevä talousihminen ja siten yleisten töiden ministeri. Hänen aloitteestaan laajennettiin keittiötä, rakennettiin puutarhamaja ja yhdistettiin ruokasali odotushuoneeseen, jotta ilotalo sai edustavamman ja uljaamman ilmeen. Olisittepa nähneet, miten varmaotteisesti hän paiski töitä muurarien, maalarien ja sähkömiesten kanssa. Hänellä oli huoneessaan kokonainen varasto sähköpistokkeita, pistorasioita, ovenkahvoja, lukkoja, nauloja, nuppeja sekä seinämaaleja. Hänellä ei olisi ollut ongelmia Venäjällä vallankumouksen jälkeisinä vuosina, niin tottunut hän oli voimia vaativiin miesten töihin. Enää on mainitsematta sosiaaliministeri, herttainen Luana, joka tunsi hellää myötätuntoa lapsia, kerjäläisiä, vanhuksia, sairaita ja kovaosaisia kohtaan. Hän pani harva se kuukausi toimeen keräyksen jonkun auttamiseksi, ostaakseen lääkkeitä, pelastaakseen perheitä häädöltä, maksaakseen koulumenoja tai kustantaakseen messuja tuttavien sielun pelastuksen tähden. Hän oli tietenkin tavattoman uskonnollinen ja menetti enemmän palkkatuloja kuin kukaan ilotyttö maailmassa, kun hän piti yhdeksän päivän hartauksiaan ja täytti pyhimyksille antamiaan lupauksia. Kerran hän meni jalkaisin Penhan kirkkoon asti kiitokseksi bahialaisen palvelustytön paranemisesta, vaikka tämä oli pahin varas mitä olen tuntenut. Luana pyysi minua mukaansa, ja minä lähdinkin, mutta katedraalin aukiolla nousin raitiovaunuun.

Tässä oli kapteenimme madame Iaran hallitus täydellisenä. Se oli hyvin demokraattinen ja soi kaikille oikeuden puhua suunsa puhtaaksi, väitellä, kinastella ja olla eri mieltä. Silti kapteeni itse hallitsi taloa lujaotteisesti, henkilökohtaisella arvovallalla ja moitteetonta oikeustajua osoittaen. Joskaan hän erimielisyyksien puhjetessa ei ollut ensimmäisenä äänessä, viimeisen sanan sanoi kuitenkin hän. Kapteeni tunsi elämän ja ihmiset. Hän uskoi kohtaloon mutta ei alistunut siihen kädet ristissä. Onnettomina hetkinä hän säilytti malttinsa ja harkintakykynsä paremmin kuin kukaan.

demokratia tarjous

Hän vastusti kaikkea kohtuuttomuutta, karttoi kiistoja eikä antanut kenenkään käyttää toista hyväkseen. Hänen suojateiltaan ottamansa prosentti oli erittäin oikeudenmukainen. Hän piti viisikymmentä prosenttia palkkioista mutta antoi toisaalta heille kodin, puhtaan ympäristön, pyyhkeet, desinfiointiaineet, musiikkia, Seiska tarjous lehtiä, herkkupaloja, cocktaileja ja kypsän lämpöä huokuvan ystävyytensä. Minä olin aina hänen puolellaan, kun joku ministereistä kajosi kiusalliseen prosenttikysymykseen. En koskaan katsonut sormien välistä, jos joku otti vastaan piiloasiakkaita saadakseen voitot itselleen lyhentämättöminä. Saatoin ystävyyden nimessä pitää tytöistä paljonkin, mutta kapteenille kuului ansio minun pelastuksestani ja onnellisuudestani. Puolustin hänen etujaan kynsin hampain, ja kun kerran näin bahialaisen palvelustytön varastavan lipastosta rahaa, haukuin tätä maalaistolloksi ja läimäytin korville niin että soi. Muuan Judy kapinoi kerran palkkioiden puolittamista vastaan ja lähestulkoon rikkoi talossa helteisenä lauantaipäivänä vallitsevan harmonian nostamalla sellaisen metakan, että minulta meni maha sekaisin. Kapteeni pysyi kuitenkin tyynenä ja arvokkaana, ja samalla kun hän tunsi miten nuori käteni puristi pöydän alla hänen sormiaan, hän julisti asian loppuun käsitellyksi ja ajoi niskoittelijan topakasti tiehensä.

Partion loppu

Kotona ei enää koskaan puhuttu partiosta, enkä mennyt edes sotilaskoulutukseen. Partiopuvun annoimme eräälle köyhälle pojalle, pilliä käytettiin varoittamaan kyttien läsnäolosta, ja sauva katkesi erään röyhkeän tyypin päähän, kun hän kieltäytyi maksamasta tytöille. Kenttäpulloa sen sijaan säilytän vielä tänäkin päivänä omassa yksityismuseossani, joka toivoakseni joskus avataan yleisölle liittohallituksen tai katolisen yliopiston suojeluksessa.